Vaikka maailma on täynnä bändejä, jotka ottavat vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista, erottuu ne jotkut aina joukoista, niin myös tällä kertaa. Eihän tämäkään bändi oleellisesti eroa muista saman skenen bändeistä, mutta ei sen väliä, kunhan omaan korvaan mielyttää ja minun korvaani se mielyttää erittäin paljon. Omaa mielenkiintoa tuo myös bändin yllättävä kotimaa, mitä en ihan äkkiä olisi arvannut.
The Moorings perustettiin vuonna 2007 Selastatissa...öö...siis Ranskassa. Ranskassa ei irkkumusa ole sitä suurinta hottia, joten bändiä voidaan pitää hieman oikukkaana ja eriskummallisena vetonaulana Ranskanmaalta. Yhtyeen jäsenien juuret ovat kuitenkin syvällä kelttilandiassa, mikä selittää osittain viisikon mieltymyksen irkkumusiikiin.
Yhtyeen ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 2011 Pints & Glory ja muutaman vuoden päästä, 2013 ilmestyi toinen lätty La Cigale. Bändi junttaa tutusti menemään roimalla punk-energialla eteenpäin, unohtamatta olla uskollinen irlantilaiselle kansanmusiikille ja sen perinteisille teemoille. Tina-pilli saa kyytiä ja kaikki muutkin tutut elementit ovat koko ajan läsnä. Meno on mukavan vauhdikasta ja hyvä mieli tarttuu heti ensimetreillä. Tuntuu ihmeelliseltä, että yhtye ei ole saanut kotimaassaan suurempaa nostatusta, mutta onneksi naapurimaat sentään ovat ymmärtäneet bändin loistokkuuden. Siellä yhtye on jo päässyt lämmittelemään skenen superpummpuja, kuten Poguesta ja Dublinersia. Pikkuhiljaa alkaa, tämä Ranskan lahja irkku-musiikin ystäville, saada ansaitsemansa arvostuksensa, ainakin toivottavasti.
Perinteitä kunnioittava Ranskan oikku suoltaa mukavasti ja voimakkaasti tuttua tarinaa, tutulla formaatilla. Soittoniekkojen meno on väkevää ja menevää, eikä jää yhtään suurnimien jalkoihin. Loistavaa settiä. Tällaisen letkeän ja oluthöyryisen tuuttauksen jälkeen maistuu aina naksu Jamesonia...tai vaikka pari...Viva La France...
Friendship, albumilta Pints & Glory, 2011
