...no nyt on kyllä kohtuullisen parrakasta porukkaa tarjolla. Tämä hämärän lämmin sakemanniryhmä taikoo meidät aikaan, jolloin samettitakit, pulisongit, leveät farkut, oranssit ja ruskeat värisävyt olivat in. Niin ja tietysti helvetinmoiset parrat. Ettei ihan pelkäksi hippeilyksi mene, niin täytyy varmaan mainita, että luvassa on muutakin kuin 70-luvun timmanttista hippitunnelmaa. Tuomiopäivän koneet hyökkäävät partoinensa ja muistuttuvat meitä 70-luvun pimeämmästä puolesta, sillä tavalla lempeästi
Saksan Berliinistä tuleva vintagehenkinen voimatrio perustettiin vuonna 2010. Partapoppoo viljelee musiikissaan progea, 60-70 luvun psykedeliaa, bluesia, spacerokkia ja ehkä jopa pikkuriikkisen doom-metallia. Tutun kuuluista ja tutuilla poluillahan bändi taivaltaa. Vaikutteita ei ole kovinkaan hankalaa etsiä, mutta silti yhtye onnistuu kuulostamaan omaperäiseltä, persoonalliselta ja huumaavan ajattomalta. Musiikki soundaa tanakasti ja samaan aikaan puhtaasti ja ennenkaikkea vakuuttavasti. Laulaja Christop "Lupus" Lindemann hoitaa laulun ohella kitaristin hommia aidolla vintage charmilla ja taustapirujen Simon "Dragon" Bouteloupin (basso) ja Christop "Tiger" Barteltin (rummut) homma toimii pelottavan yhtenäisesti.
Yhtyeen ensimäinen lätty ilmestyi vuonna 2012 (Kadavar) omakustanteena. Heti seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen toinen albumi (Abra Kadavar), nyt levy-yhtiön toimesta. Biisit ovat tyypilliseen tapaan pitkäkestoisia, eikä kahden minuutin ralleja levyillä ole. Se ei ole ongelma. Yksikään biisi ei tunnu liian pitkältä ja yhtyeen vastustamaton groove kantaa jokaisen biisin hienosti loppuun. Biisit ovat monipuolisia ja joltain osin myös yllättäviä. Ensimmäisellä kuuntelukerralla kappaleet voivat kuulostaa hieman sekavilta tai haastavilta, mutta älä huoli, muutaman kuuntelukerran jälkeen biisit aukeavat ja homma alkaa hahmottua tai sitten ei.
Hämmästyttävä bändi vetää omalla sumean psykedeellisellä tyylillään hämärää rokkia ja samalla puhdistaa olemattomat turpajouhet päivän ruokalistasta, toimii loistavasti. Voimakkaalla, savuisella ja tuhdilla soundilla kuorrutettua psykedeelissävytteistä raskasta retroilua tällä kertaa. Toimii kyllä...
Doomsday Machine, albumilta Abra Kadavar, 2013
Saksan Berliinistä tuleva vintagehenkinen voimatrio perustettiin vuonna 2010. Partapoppoo viljelee musiikissaan progea, 60-70 luvun psykedeliaa, bluesia, spacerokkia ja ehkä jopa pikkuriikkisen doom-metallia. Tutun kuuluista ja tutuilla poluillahan bändi taivaltaa. Vaikutteita ei ole kovinkaan hankalaa etsiä, mutta silti yhtye onnistuu kuulostamaan omaperäiseltä, persoonalliselta ja huumaavan ajattomalta. Musiikki soundaa tanakasti ja samaan aikaan puhtaasti ja ennenkaikkea vakuuttavasti. Laulaja Christop "Lupus" Lindemann hoitaa laulun ohella kitaristin hommia aidolla vintage charmilla ja taustapirujen Simon "Dragon" Bouteloupin (basso) ja Christop "Tiger" Barteltin (rummut) homma toimii pelottavan yhtenäisesti.
Yhtyeen ensimäinen lätty ilmestyi vuonna 2012 (Kadavar) omakustanteena. Heti seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen toinen albumi (Abra Kadavar), nyt levy-yhtiön toimesta. Biisit ovat tyypilliseen tapaan pitkäkestoisia, eikä kahden minuutin ralleja levyillä ole. Se ei ole ongelma. Yksikään biisi ei tunnu liian pitkältä ja yhtyeen vastustamaton groove kantaa jokaisen biisin hienosti loppuun. Biisit ovat monipuolisia ja joltain osin myös yllättäviä. Ensimmäisellä kuuntelukerralla kappaleet voivat kuulostaa hieman sekavilta tai haastavilta, mutta älä huoli, muutaman kuuntelukerran jälkeen biisit aukeavat ja homma alkaa hahmottua tai sitten ei.
Hämmästyttävä bändi vetää omalla sumean psykedeellisellä tyylillään hämärää rokkia ja samalla puhdistaa olemattomat turpajouhet päivän ruokalistasta, toimii loistavasti. Voimakkaalla, savuisella ja tuhdilla soundilla kuorrutettua psykedeelissävytteistä raskasta retroilua tällä kertaa. Toimii kyllä...
Doomsday Machine, albumilta Abra Kadavar, 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti