Guns N' Rosesin ura alkoi yhdysvaltojen enkelikaupungissa. Elettiin vuotta 1985 ja miehistönvaihdokset olivat vihdoin ohi. Nyt oli, muutaman "harha-askaleen jälkeen", löydetty oikeat janarit puikkoihin. Yhtyeen nokkamies laulaja Axl Rose, kitaristit Saul "Slash" Hudson ja Izzy Stradlin, basisti Michael "Duff" McKagan ja rumpali Steve Adler olivat se kokoonpano, joka räjäytti pankin ja kunnolla räjäyttikin.
Yhtyeen musiikki oli perinteisen hardrokin ja glamrokin maukasta sekoitusta. Musiikissa kuullaan paljon vanhojen suurien nimien vaikutteita, mutta lähimpiä musiikillisia sukulaisia olivat ehkä Mötley Crue ja Hanoi Rocks. Hanoi Rocks vaikutti herroihin merkittävästi, varsinkin yhtyeen uran alkuaikoina. Ilman Hanoi Rocksia, ei olisi ollut Guns N' Rosesia (Rosen ja Slashin mukaan). Aika mairittelevia komentteja.
Yhtyeen energinen lavaesiintyminen ja nousu suureen suosioon Los Angelesin rock-piireissä, ei jäänyt levy-yhtiöiltä huomaamatta. Nopeassa aikataulussa yhtye saikin julkaistua ensimmäisen tuotoksen jo vuonna 1986. EP, Live ?!*@Like a Suicide oli alkulämmittelyä tulevaan.
Vuonna 1987 se sitten tapahtui. Yhtyeen debyytti albumi, Appetite for Destruction, ilmestyi kauppoihin. Alku oli hiljaista, mutta kun Welcome The Jungle ilmestyi videomyllytykseen, alkoi myyntiluvut nousta pilviin ja hieman sen ylikin. Albumista tuli lopulta kaikkien aikoijen myydyin esikoislätty ja sitä pidetäänkin 1980-luvun merkittävimmistä albumeista. Tyypilliseen 80-luvun tapaan bändi lauloi huumeista, naisista, alkoholista, seksistä ja suurkaupungin elämänrytmistä. Tärkeintä kuitenkin oli, että mikään lätyn kappaleista ei jäänyt suutariksi. Kokonaisuus oli aivan mieletön. Yhtye aloitti maailman valloituksen vuoden kestäneellä rundilla.
Guns N' Roses oli jokaisen huulilla. Yhtyeellä riitti kiirettä ja keikkaa pukkasi. Siitä huolimatta tämä pyssyjengi levytti eräänlaisen välilevyn. Vuonna 1988 ilmestyi G N' R Lies. Albumi oli edelliseen verrattuna hieman rauhallisempi ja seesteisempi, mutta aseenteesta ei ollut tingitty piirun vertaa. Yhtyeen suosio ja menestys kasvoi kasvamistaan.
Eihän viidakon vekarat mitään partiopoikia koskaan ollutkaan, mutta suosion kasvaessa, kasvoivat myös huumeiden käyttö ja ylenpalttinen ääliösekoilu. Pikkuhiljaa tämä alkoi myös näkyä henkilökemioissa. Lopulta oli ensimmäisten potkujen aika. Rumpali Steve Adler erotettiin bändistä vuonna 1990, huume- ja alkoholiongelmien vuoksi. Mikä taas pistää hieman ajattelemaan, jos mietti muiden jäsenten edesottamuksia kyseisenä aikana. Niin tai näin, uusi rumpali tuli juuri sopivasti seuraavan albumin tekovaiheeseen.
Rumpali Matt Sorum pääsi heti kättelyssä kovaan testiin. Yhtyeellä oli 40 kappaletta nauhoitettavana ja nokkamiehestä kukkopojaksi muuttunut Rose vaati levy-yhtiötä julkaisemaan kaikki kappaleet yhtäaikaisesti. Voin vain kuvitella levymogulien raapivan rasvaisia päitään ja ihmetelleen yhtyeen omituista ehdotusta, mutta yhteisymmärrykseen päästiin ja levyt julkaistiin kahtena tupla-albumina, Use Your Illusion I ja Use Your Illusion II, vuonna 1991.
Ei ollut tämä finninaama ennen tälläistä kokenut, eikä varmaan enää koskaan tulekkaan. Kaksi tupla-levyä ja molemmat täyttä priimaa. Se oli aivan uskomatonta. Monipuoliset levyt sisälsivät niin rock-balladeja kuin todellista tuuttausta, perinteiseen kunnon hardrock-tyyliin ja kaikkea siitä väliltä. Tästä suuremmaksi ei enää mikään bändi voi nousta...no ei voinut ei...
Julkaisun jälkeen yhtye lähti suurelle maailmankiertueella, joka kesti kaksi pitkää ja raskasta vuotta!! Guns N' Roses oli huipulla, maailman suosituin ja isoin rockyhtye, mutta ongelmat alkoivat kasaantua. Riitelyt, tappelut, huumesekoilut ja muut vastoinkäymiset alkoivat olla jo jokapäiväistä. Yhtyeen konsertteja peruttiin tai keskeytettiin yhtenään, lähinnä ailahtelavan Mr. Rosen ansiosta, jolla oli tapana tempaista kiukkuvaihde päälle ja kadota takahuoneeseen mököttämään. Kitaristi Izzy Stradlin mitta täyttyi lopullisesti vuonna 1991. Yhtyeestä oli tullut liian iso ja jatkuva sekoilu ja riitely riitti. Izzyn tilalle tuli Gilby Clarke ja matka jatkui. Kiertue vedettiin kaikkien yllätykseksi loppuun, mutta kovalla hinnalla. Yhtye ei ollut enää se sama yhtye, joka jossain vaiheessa veti nightrainia puistoissa ja haaveili paratiisista.
Vastoinkäymisistä huolimatta bändi julkaisi cover-levyn The Spaghetti Incidentin vuonna 1993. Lätty oli kunnianosoitus bändeille, joita yhtyeen jäsenet arvostivat. Lopputulos ei ollut enää omasta mielestäni kovinkaan vakuuttavaa. Tuolloin alkoi jo kovimmatkin fanit epäilemään yhtyeen tulevaisuutta. Keikkaa kuitenkin tehtiin, mutta samalla kaavalla. Rokkivene alkoi keikkumaan lopullisesti vuonna 1996, kun Slash jätti uppoavan veneen. Seuraavana vuonna McKagan ja Sorum heittivät köydet myös rantaan. Rose oli jäänyt yksin.
Tuon jälkeen ukot ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja nykyään yhtyeen nimeä kantavaa bändiä mielletäänkin Rosen taustayhtyeeksi. Tästä huolimatta Rose runttasi levyn markkinoille vuonna 2008 (Chinese Democracy). Lätty sai jo työskentely vaiheessa naurettavia piirteitä. Sitä työstettiin peräti 14 vuotta ja joidenkin arvioiden mukaan, se olisi maailman kallein albumi. Hohto oli kadonnut. Musiikillisesti levy oli pettymys, mutta eihän levyltä varmaan enää kukaan mitään odottanutkaan. Olisi saanut jäädä tekemettä.
Guns N' Rosesin ainutlaatuisuus perustui arvaamattomaan tyyliin, hienoihin biiseihin ja räjähtävään punk-asenteeseen sekä rokin parhaat niksit toisiinsa naittaneeseen soittoon. Guns N' Roses oli aikoinaan maailman suosituin ja suurin rokkiorkesteri, näin vuosien jälkeen ajateltuna, ehkä se kasvoi jo liian isoksi. Vaikka yhtyeelle kävi miten kävi, jäi sen musiikki ikuiseksi ajoiksi elämään ja siihen on aina mukava palata, joten rock on...
Paradise city, levyltä Appetite For Destruction, 1987
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti