35. THE ANSWER

...maailman kirkkain kärki on vielä saavuttamatta, mutta retro-poppoon musiikki toimii. Jokainen kulmakunnan kuppilabändi ei pääse lämppäämään sellaisia bändejä kuten Aerosmith ja AC/DC, joten kyllä maailmanlaajuistakin suosiota ja arvostusta bändiltä löytyy. Yhtyeelle sopii se, että suuret nimet ovat otsikoissa ja koko ajan suurennuslasin alla. Näin bändi pääse itse keskittymään olennaiseen, tietysti railakkaaseen ja raikkaaseen rock n' rolliin.

2000-luvun alkupuolella kitaristi Paul Mahon alkoi haalimaan itselleen rokkipumppua ja pikkuhijaa sellainen oli lopulta kasassa. Basisti Micky Waters, rumpali James Heatley ja laulaja Corcam Neeson yhdistivät voimansa ja The Answer oli syntynyt. Vuosien varrella yhtye julkaisi muutaman EP:n ja saikin jo niillä hieman huomiota musiikkimaailmassa. Vuonna 2005 bändi äänestettiin Classic Rock Magazinen äänestyksessä parhaaksi tulokasyhtyeeksi. Palkinto toi mukavasti kuuluisuutta bändille ja he pääsivätkin lämppäämään esim. Deep Purplea. Yhtyeen pitkäsoittoa alettiin kuumeisesti odotella.

Odotettu debyyttilätty Rise ilmestyi vuonna 2006. Albumi sai ylistäviä arvosteluja ja sitä kautta yhtye pääsi soittamaan useille isoille festivaaleille. Vaikka Pohjois-Irlantilaisten omat ideat olivatkin hieman vähissä, soittotaitoa bändiltä löytyi yllinkyllin. 1970-luvun tyylistä hard-rockia soittava retro-yhtye sekoittelee "yllättävästi" musiikkiinsa bluesia. Vaikutteet ovatkin raskaan rokin pioneeribändeissä kuten Led Zeppeliin, Free ja Aerosmith. Samana vuonna bändi pääsi Whitesnaken lämppäriksi brittikiertueen ajaksi. Sumusaaret oli valloitettu, seuraava etappi oli loogisesti jenkkilä.

Rapakon takaa bändi alkoi saada pienimuotoista jalansijaa EP:llä Never Too Late vuonna 2008. Lopullisesti yhtye tuli tutuksi yhdysvaltalaisille, kun ryhmä nimettiin AC/DC:n Black Ice World Tourin lämmittelijäksi Pohjois-Amerikan osuudelle. Vuosi 2008-2009 oli kiireistä aikaa. Keikkailua isojen poikien kanssa Pohjois-Amerikassa ja seuraavana vuonna sama tahti jatkui Euroopassa. Kaiken keikkailun keskellä, retro-hemmot äännittivät ja julkaisivat yhtyeen toisen täspitkän vuonna 2009 (Everyday Demons). Yhtyeen toinen lätty jatkoi samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin levy. Letit heiluu ja riffit putoilevat kohdilleen. Klassista blues-pohjaista retro-rokkia parhaimmillaan.

Löytyy sitä blues-pohjaista jytää vääntävää siis Irkkulandiastakin. Oikein mukiinmenevää vääntöä, jos retrorokkenrolli ei kyllästytä. Suosittelen lämpimästi. Hyvää "vanhan ajan meininkiä" suoraan tuutista, eikä mitään kikkailuja...maistuu...

Under The Sky, albumilta Rise, 2006