...kaikki 80-luvulla heavyrokkia kuunnelleet räkänokat
muistavat Twisted Sisterin. Tämä räikeistä meikeistä ja hassuista
musiikkivideoista tunnettu ryhmä oli 80-luvun puolivälissä rautaisaa kamaa.
Kapinahittien ikiaikainen uhma ei ole kadonnut mihinkään ja ne suorastaan
vaativat hoilaamaan mukana, aina kun niitä jossain sattumalta kuulee. Vieläkin.
Vanhat hyvät koukut yksinkertaisesti vain purevat ja toimivat.
Tämä Yhdysvaltalinen rokki-yhtye perustettiin jo vuonna 1972
New Yorkin Long Islandissa. Miehistö vaihtui alkuaikoina tiuhaan tahtiin eikä
oikeaa kokoonpanoa meinattu millään saada kasaan. Legendaarinen kokoonpano sai
lopullisen silauksen kun rumpali A.J. Pero liittyi bändiin, laulaja Dee
Sniderin, kitaristien Jay Jay Frenchin ja Eddie Ojedan ja basisti Mark Mendozan
seuraan vuonna 1982. Samana vuonna ilmestyi yhtyeen esikoisalbumi Under the
Blade. Yhtye alkoi saada pienimuotoista suosiota Yhdysvalloissa. Vuonna 1983
ilmestyi toinen albumi (You Can't Stop Rock N' Roll), jonka myötä suosio kasvoi
kotimaassa ja Euroopassakin alettiin huomioida bändiä. Lopullisen ja suuren
läpimurtonsa yhtye teki kolmannella albumillaan (Stay Hungry), mikä ilmestyi
vuonna 1984. Hittibiisit, kuten I Wanna rock, We're Not Gonna Take It, Stay
Hungry ja Burn In Hell olivat kyllä kovaa valuuttaa. Samoilla linjoilla
jatkettiin seuraavanakin vuonna. Come Out And Play ilmestyi vuonna 1985. Bändi
oli hurjimmillaan juuri näihin aikoihin. Keikkaa oli maailmanlaajuisesti ja
suosio oli huipussaan. Sitten tuli vuosi 1987, albumi Love Is For Suckers
ilmestyi. Lätty oli katastrofaalisen huono ja yhtyeen henkilökemiatkin olivat
heittäneet häränpyllyä. Jäsenet suorastaan vihasivat toisiaan ja sietokyvyt
olivat jo miinuksen puolella. Bändin soittama musiikkiskenekin oli
kuolemaisillaan ja yhtye päättikin lopulta lopettaa toimintansa
vuonna 1987.
Yhtyeen musiikki oli tarttuvaa ja voimakasta heavyrokkia.
Spandex-hevin kultakaudella bändi tuli tunnetuksi räikeästä glam-rockmaisesta
pukeutumisestaan, minkä yhtye vei muita aikakauden yhtyeitä pidemmälle.
Röyhelöiset asusteet, räikeät kasvomeikit ja yhtyeen nokkamiehen Dee Sniderin
tuuhea ja valtava vaalea kiharapehko ja teräväksi viilatut kulmahampaat olivat
bändin ulkoisia tavaramerkkejä. Bändin kappaleissa sen sijaan laulettiin
yleensä itsenäisyydestä, oman tien etsimisestä ja rock-musiikin ylistämisestä.
Yhtyeen klassikkobiisit ovat hienoja oman aikansa kuvia. Näin jälkikäteen
ajatellen, naiivejahan ne olivat, mutta silloin uhmakkaita taistelulauluja
kaikille "hevareille".
Kesti 14 vuotta ja suuri tragedia, ennen kuin bändi teki
comebackin. Vuonna 2001 bändiä pyydettiin tekemään hyväntekeväisyyskeikoja
World Trade Centerin katastrofin uhrien hyväksi. Bändi suostui ja kipinä
keikkailuun syttyi jälleen. Nykyään jo kohta papparaisen ikään päässeet
hevihemmot ovatkin virittäneet itsensä keikoille huippuvuosiensa lyöntiin ja
tehneet sen vielä klassisella 80-luvun kokoonpanollaan.
Keikkailun ohessa yhtye uudelleenäänitti maailmanlaajuisesti
menestyneimmän levynsä Stay Hungry-lätyn ja se julkaistiin vuonna 2004 nimellä
Still Hungry. Vuonna 2006 ilmestyi mitäänsanomaton joululevy Twisted Christmas.
Onneksi yhtye keskittyy nykyään vain nostalgia keikkailuun, eikä uutta
materiaalia täyspitkän muodossa ole tiedossa. Bändin musiikki on edelleen
toimivaa ja täynnä sitä samaa energiaa, jota se pursui kuningaspäivinään
80-luvulla. Yhtyeen hyväntuulinen rokki onkin
nykyään suositumpaa kuin koskaan, ainakin täällä Euroopassa
Yksi suurista heavyrockin klassikoista elää edelleen ja
muutoksiakin on tapahtunut. Vuonna 2009 yhtye päätti luopua röyhelöisistä
vaatteista ja kavsomeikeistä. Mitä tapahtuu seuraavien vuosien aikana, sitä
odotellessa muistellaan kultaista 80-lukua...
I Wanna
Rock, albumilta Stay Hungry, 1984
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti