...sisäoppilaitoksen läpikäynyt, hieman tärähtänyt,
yläluokan kakara, joka oli/on aidosti kiinostunut intialaisista kansantaruista
ja hippimystiikasta. Tällaisen kuvan brittiläinen media antoi yhtyeen
nokkamiehestä C.Millsistä 90-luvun loppupuoliskolla. Kuvaus osuu kyllä muuten
nappiin, mutta siinä unohdettiin se tosiseikka, että tämä nokkamies osasi tehdä
erittäin hyviä ja vallattoman groovaavia biisejä, omalla tyylillään, eikä juuri
piitannut sen ajan trendeistä tai muiden mielipiteistä. Hyvä niin.
Itselleni yhtyeen debyyttilätty kolahti todella kovaa,
vaikka se ei yleisesti suurta suosiota saanutkaan täällä Pohjolan kylmillä
hoodeilla, taisi hippiporukalla sentään muutama radiohitti täälläkin ollut.
Aivolohkoistani löytyi jokin mystinen paikka, johon tämä
hippi-intiahäröpsykerock vain upposi ja lämmitti samalla koko kehon, mystisillä
koukeroillaan. Bändillä oli kuitenkin juuri sitä pirteyttä, jota ei monellakaan
bändillä ollut, varsinkaan tuona julmetun karulla aikakaudella.
Yhtye perustettiin laulaja-kitaristi Crispian Millsin
toimesta vuonna 1995 Englannin Lontoossa. Hippiretkue yhdistelee musiikissaan
mielenkiintoisesti rockia ja intialaista kansanmusiikkia. Yhtye käyttääkin
monissa kappaleissa perinteisiä intilaisia soittimia, kuten sitaria ja tablaa.
Debyyttialbumi (K) syntyi vuonna 1996, mikä sai valtaisan suosion kotimaassaan
ja kohtalaisen Jenkkilässä. Huippuvuosista bändi sai nauttia muutaman vuoden ja
toisen lätyn (Peasants, Pigs&Astronauts, 1999) tultua ulos, hipinretkut
oltiin jostain syystä unohdettu melkein kokonaan.
Hiljaiseloa kesti kokonaiset viisi vuotta. Paluuta ei
uutisoitu millään tavalla, mikä antoi bändille vapautuneet kädet tehdä tulevaa
albumia rauhassa. Sorvausvaihe kestikin odotettua pitempään ja yhtyeen kolmas
albumi (Strange Folk) julkaistiin vasta vuonna 2007. Uusin levy (Pilgrims
Progress) julkaistiin vuonna 2010. Yhtyeen uudemmat lätyt yllättivät
positiivisesti. Bändi kuulostaa itseltään ja sen pistämätön melodiataju on vain
terävöitynyt. Intiavaikutteet ovat vähentyneet, mutta kyllä ne siellä
vilahtelevat, jopa jytäkappaleissakin. On hienoa, että Kula Shakerit ovat
pysyneet nuoruudessaan valitsemillaan linjoilla, eivätkä ole lähteneet
mihinkään turhiin trendijuniin.
Kaikien Intia-vaikutteiden alta löytyy loppupeleissä
tiukasti yhteen soittava bändi ja ennen muuta, sähköinen rokkipoppoo, johon on
aina silloin tällöin mukava palata ja rentoutua ja vaan olemaan...pistetään
tällä kertaa eetteriin reipas ja pirteä cover-biisi...
Hush,
single, 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti