Vanhan legendan mukaan 1930-luvun Yhdysvalloissa muuan herra teki kohtalaisen radikaalin tempauksen moottoriteiden risteyksessä ja myi sielunsa paholaiselle. PUFF ja kuinka ollakkaan herra sai vastineeksi taidon soittaa kitaraa erinomaisen taidokkaasti. Kyseessähän oli kuuluisa blues-jamppa nimeltään Robert Johnson. Herra siis sai armottoman soittotaidon, mutta vaihtokaupan kylkiäiseksi tuli hieman jotain muutakin.
Herralle tuli ällistyttävä tarve vaellella ympäri Missisipin
suistoalueiden kaupunkeja, etsien sieltä naikkosia, jotka antaisivat hänelle
yösijan, ruokaa, "lämpöä" ja tietysti viskiä, erittäin paljon viskiä.
Naisia kaupungeista löytyi ja viskiä virtasi käsittämättömiä määriä. Lopulta
tämän bluesjäpäkän kohtalona oli juuri nuo kavalat kylkiäiset. Robert Johnson
kuoli juotuaan viskiä, jonka hänen silloisen rakastajansa mustasukkainen
aviomies oli myrkyttänyt.
Valinta jonka Robert Jonhson teki mootoriteiden risteyksessä
koitui hänen kohtalokseen. Ylenpalttinen vaeltelu katusoittajana, rietas ja
viskinhuuruinen elämänmeno johti hänen ennenaikaiseen kuolemaan, mutta osasi
hän kitaraa soittaa ja onneksi, kaikkien bluesdiggareiden iloksi, hän ehti
muutaman kerran levyttämäänkin biisejään jälkipolville.
Miten tarina tähän blogiin liittyy ?
Jokaisella ihmisellä kolisee jos jonkinlaisia luurankoja stereoissaan. Onko syy ystävämme vihtahousun, joka joskus ohjaa, houkkuttelee ja johdattelee, ihan vain piruuttaan, ihmiset kauhean kuran suuntaan ja jälkeenpäin naureskelee partaansa, kun on jälleen kerran saanut höynäytettyä poloista räkänokkaa. Vai onko se vain omaa typeryyttä tai kenties molempia. Tiedä sitä sitten.
No niin, eiköhän tossa ollut tarpeeksi hölynpölyä!? Hyvät
musiikin ystävät, tervetuloa Hellhallmusicin videotykitykseen. Tarkoituksena on
valoittaa ja esitellä omia pikku valintoja, joita olen oman elämäni aikana
tehnyt, videoiden muodossa. Muistellaan nuoruusvuosien kiistattomia sankareita,
tutustutaan uusiin tuttavuuksiin ja katsotaan kaikkia mahdollista ja mahdotonta
siltä väliltä. Luvassa on rokettirollia jokaiselta vuosikymmeneltä, aina
60-luvulta lähtien. Musiikkia monipuolisesti, piittaamatta
musiikin-genrerajoista. Riittää kun bändillä on "cohonesia",
"bålccia" tai jotain muuta vastaava, se riittää minulle. Discohumppaa
ei blogistani tule olemaan, mutta tulette huomaamaan, että rokista on
moneksi,on se sitten kovaa trashia tai kaunista folkia, skaala tulee olemaan
todella laaja.
Musiikkia siis monipuolisesti, suurista rockjyristä aina
pieniin tuntemattomiin autotallipumppuihin. Joillekkin tuttuja ja toisille taas
tuntemattomia. Uusia tuttavuuksia, unohtamatta vanhoja klassikoita.
Rock-musiikkia monipuolisesti, eikä missään nimessä liian vakavasti. Jotkut valinnat varmasti
aiheuttavat, jopa itsessäni ihmetystä, mutta ei anneta sen häiritä. Yhteistä
näillä kaikilla videoilla on kuitenkin se, että ne ovat jostain kumallisesta
syystä kolahteneet aivojeni syövereihin lekan lailla.
Maailma on täynnä hyvää rockia, olkaamme siis avoimia ja
pitäkäämme korvat höröllä, koska koskaan ei tiedä, milloin hyvä rock-musiikki
yllättää salakavalasti kulman takaa...nyt plörinät sikseen ja alkakoon
videotykitys...
Napit kaakkoon ja nautitaan hyvästä musiikista.
HELLHALLmusic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti