...yksi kovimmista nuoruusvuosieni thras-metallipumpuista
sai tämänkin jampan innostumaan skeittauksesta, mutta ikävä kyllä vain hetken.
Liian monet ja kivuliaat asfaltti-ihottumat ja taitojen puutteen vuoksi, päätin
jättää hurjan skeittailu-urani, mutta onneksi sentään musiikki jäi. Bändin
ensimmäinen levy teki unohtumattoman vaikutuksen, tällaisiin pikku räkänokkiin.
San Franciscolainen thrash metalli-yhtye perustettiin vuonna
1982. Kalifornialais-filippiiniläisen pumpun jäsenet olivat kaikki sukua toisilleen.
Kun bändi julkaisi legendaarisen The Ultra-Violence-debyyttinsä vuonna 1987,
bändin pojat olivat vasta murrosiän kynnyksellä. Näiden metallipäiden nuori ikä
ei kuitenkaan menoa haitannut. Sen verran napakasti riffit napsahtivat
ämyreistä ja niiden tahdissa kelpasi riehua. Levyllä mentiin tuhatta ja sataa,
eikä meinattu. Yhtyeen soundi kuulosti mukiinmenevän alituotetulta. Esikoinen
saikin kiitettäviä arvosteluja ympäri maailmaa ja tulevaisuus näytti
lupaavalta. Jostain kumman syystä bändin taika alkoi himmentyä harmillisesti
seuraavien levyjen aikana. Vuonna 1990 purkitettu Act III jäikin
alkuperäiskokoonpanon viimeiseksi.
Takaisin bändi tuli 2000-luvun alkupuolella ja seuraava levy
tupsahti ulos vuonna 2004 (The Art of Dying). Bändi on julkaissut kaiken
kaikkiaan kuusi levyä ja uusin tekele (Rentless Retribution) ilmestyi 2010.
Siis vanha sotaratsu jaksaa vieläkin. Tyyli on tietenkin hieman muuttunut
vanhoista thrashmetal-ajoista, mutta niistäkin kuullaan pilkahduksia
säännöllisin väliajoin.
The Ultra-Violence-levyyn on joskus mukava palata ja
ihmetellä nuorten kollien tykitystä. Tässä levyssä on sitä jotain nostalgiaa.
Jätetään skeittihommat niille, jotka sen osaavat ja me muut, nautitaan me
pienestä nostalgiatripistä...
Voracious
Souls, albumilta The Ultra-Violence, 1987
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti