1. CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL

...mietin pitkään millä videolla avaisin rupeaman, kunnes välähti. Miksi en aloittasi ensimmäisellä yhtyeellä, mitä olen ikinä kuunnellut. Tästä se sitten lähtee. Creedence Clearwater Revival oli ensimmäinen bändi, mikä sai tennarit pyörimään tämän pikkupojan jaloissa. Tästä syystä annetaan CCR:lle kunnia olla ensimmäinen video tällä blogilla. Olihan tämä nyt jotain aivan uutta ja mullistavaa (minulle siis), vaikka yhtye olikin jo kuopattu, ennen kuin edes synnyin. Isäni vanhassa myllyssä kuuneltu isän C-kasetti  kävi kuumana illasta toiseen. Olin aivan myyty.

Tämä  Yhdysvaltalainen bändi tuli San Franciscosta 1960-70-luvun taitteessa. Nämä iloiset ruutupaitaiset pelimannit soittivat perusrockia aikakaudella, jolloin musiikkimaailmassa monet yhtyeet kokeilivat siipiään kunnianhimoisten ja psykedeelisten albumikokonaisuuksien- tai kaupallisen purukumipopin parissa. CCR ei trendeistä välittänyt, vaan luotti kivenkovan rockin suoraan voimaan. Kun ottaa huomioon yhtyeen lyhyen historian, on käsittämätöntä kuinka monta hittibiisiä nämä kaverukset ehtivät tekemään. Biisien tavaramekiksi nousi muutaman minuutin tarinat ja biisien siloittelematon soundi. Hittibiisien lista on loputon ja biisejä kuulee ja kuunellaan kaikkialla, vielä tänäkin päivänä. Miettikää kaljakuppiloita. Kun CCR paukahtaa jukeboxista, niin suurinpiirtein kaikki osaa hoilata mukana, se on jo jotain. Ja mikäs sen mukavampaa kuin yhdessä hoilaaminen.

Yhtyeen veljesten (John ja Tom Fogerty) erimielisyydet bändin johtajuudesta kärjistyivät lopulta siihen pisteeseen, että Tom Fogerty lähti soolouralle vuonna 1971. Tämä oli alkusoittoa yhtyeen hajoamiselle ja viimeisen levyn (1972, Mardi Gras) jälkeen, pelimannien tiet erosivatkin lopullisesti.

Pelimannien tiet erosivat siis todellakin lopullisesti. Yhtyeen basisti Stu Cook ja rumpali Doug Clifford pyysivät useita kertoja  kitaristi-solisti J.Fogertya soittamaan kanssaan, mutta tämä ei suostunut, missään vaiheessa. Myöhemmin alkoivat kaikenmaailman oikeudenkäynnit biisien ja jopa CCR-lyhenteen oikeuksista, jotka John Fogerty lopulta itselleen voitti. Suurta comebackia ei siis koskaan tullut, eikä sitä enää edes odoteta. Silti onhan se muikeaa aina välillä palata CCR:n pariin ja tajuta, että sen musiikki elää edelleen, voimakkaana ja vahvana. Pirulauta...on se vaan kovaa matskua...

Born on the Bayou, albumilta Bayou Country, 1969