...jatketaan vielä bluesilla. Tämä yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja ja sanoittaja tuli
tunnetuksi nuorena roots-kitaristina 1990-luvun lopussa. Mieletöntä kepitystä
ja loisteliasta bluesmylvintää. Ihmeellistä, että emme kuule hänen nimeään
hirveän usein, herran moderni blues on sen verran ilmiömäisen taitavaa, että
luulisi miestä revittävän jokapuolella ja kokoajan. Onneksi ei näin ole kuitenkaan
päässyt käymään, vaan on annettu levyjen ja keikkojen puhua puolestaan.
Shreveport, Louisianasta kotoisin oleva artisti tuli
bluesmaailman tietoisuuteen esikoisalbumi Ledbetter Heights (1995) toimesta.
Julkaisuhetkellä KWS oli vasta 17-vuotias. Tornadon lailla kuuluisuuteen
nousseen teinitähden debyyttilätty myi paremmin kuin mikään bluesalbumi sitten
Stevie Ray Vaughanin. Se kertoo jo jonkun verran herran räjähdysmäisestä
suosiosta. Pelkästään USA:n puolella, levyä myytiin heti ensimäisenä vuotena
yli 500.000 kappaletta ja nyt siis puhutaan blues-levystä vai puhutaanko?
Kenny Wayne Shepherd on kiistämättä planeetan kovimpia
blues-rock artisteja. Levyjä on myyty miljoonia, arvokkaita palkintoja tullut
ja arvostus bluesmaailmassa kohdallaan,
mutta toisaalta hänen nuorekas ja rokkaava soundi on monelle blues-puristille
kauhistus. Herra on kuitenkin sydämestään blues-äijä, vaikka myöntääkin, ettei
kaikki hänen soittamansa musiikki ole varsinaisesti bluesia. Haastatteluissaan
hän kertoo, että kaikki mitä hän tekee, perustuu bluesiin, mutta musiikista
löytyy toisenlaistakin terää. Yksi asia on jokatapauksessa varmaa: kitara saa
kovaa kyytiä, oli sitten kyseessä blues, blues-rock tai blues-rock-pop.
Toisaalta bluesmaailma tarvitsee juuri Kenny Wayne Shepherdin
kaltaista artistia. Laajempaan ja etenkin nuorempaan yleisöön vetoavana
virtuoosina hän toimii "sisäänhettäjänä" niin sanotun aidomman
bluesin pariin. Ainakin toivottavasti.
Jos ensimäinen albumi oli jo kova, niin toinen albumi,
vuonna 1997 ilmestynyt Trouble Is.. ja kolmas, vuonna 1999 ilmestynyt Live On
nostatti miehen lopullisesti bluesmaailman tähtikaartiin. Trouble Is... levyltä
noussut kappale Blue on Blackista nousi järjetön hitti. Molemmilla levyillä
lauluhommia hoiteli, nyt jo vakiojäseneksi tullut, Noah Hunt. Bluesin
valovoimaisimpiin tähtiin noussut jäpäkkä narahti 90-luvun lopussa muusikoille
niin tuttuun ammattitautiin, viinaksiin ja huumeisiin.
Rypemistä huumeiden ja muiden nautintoaineiden kanssa
pistettiin nuoren iän ja valtavan suosion piikkiin. Mikä varmaan pitää
paikkansa. Rypemistä kesti siis aika monta vuotta. Herra kuitenkin taisteli
itsensä takaisin pinnalle ja komeasti sen tekikin. Vuonna 2007 ilmestynyt 10 Days Off- Blues From
The Backroads oli upea tribuutti blues-legendoille. Palkittu
dokumenttielokuva ja soundtrack-levy, joka kuvaa Kenny Wayne Shepherdin tekemää
tutkimusmatkaa bluesin syvimpään sydämmeen. Mies haastattelee dokumentissaan
vielä elävien kirjoissa olevia legendoja ja tekee kunnianosoitusta
edesmenneille artisteille. Kerrassaan loistava kokonaisuus. Tässä hieman
perinteisempää bluesia, niille blues-puristeille, jotka heristelevät koko ajan
sormiaan.
Nykyään raitistunut ja mieheksi kasvanut entinen teinitähti
menestyy loistavasti. Vilpittömyys loistaa ja miehen moderni blues on
ilmiömäisen loistavaa. Miehen bändi on rakentanut vankan maineen livebändinä ja
eihän mikään keikka voi olla huono, jos se päättyy aina Jimi Hendrixin Voodoo Childiin.
Näinä päivinä tämä loistelias kitaristi hoitelee lauluosuuksia varhaisia vuosia
enemmän, mutta Noah Huntin roolia ei voi kyllin korostaa. Miehen lauluäänestä
on tullut yhtä leimallinen Kenny Wayne Shepherd Bandin soundille kuin itse
maestron kitarasta.
Uusin kiekko How I Go julkaistiin vuonna 2011.
Overall...vanhan ja aidon blueskuluttajien jalka ei välttämättä lähde
vipattamaan, mutta modernin, sähköisemmän blues-rockin kuuntelijoille Kenny
Wayne Shepherd on sen sijaan herkullista kuunneltavaa. Nyt kehiin uusinta Kenny
Wayne Shepherd Bandiä, suosittelen lämpimästi...
Never
Lookin' Back, albumilta How I Go, 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti