5. DOORS

...80-90-luvulla nuoruusvuoteni olivat sen verran mystisiä aikoja, että en edes muista, koska tutstuin tähän bändiin ensimmäistä kertaa. Naapurijamppojen kanssa kuuneltiin ainoastaan aikakaudelle sopivaa musiikkia eli meidän tapauksessa "heviä". Joitain yhtyeen kappaleita silloinkin kuultiin ja pidettiinkin hyvinä, mutta tutustuminen bändiin kokonaisvaltaisesti tapahtui vasta pahimman hevimylleryksen jälkeen ja siitä lähtien Doorsia onkin kuuneltu tiuhaan tahtiin ja tullaan myös kuuntelemaan tulevaisuudessa.

Yhtye perustettiin Los Angelesissa 1960-luvun puolivälin tienoin, jolloin hippiaate ja musiikki olivat parhaimmillaan tai pahimmillaan. Rauhaa ja rakkautta löytyi jokapuolelta. Doors erottui heti debyyttialbumillaan massasta. Yhtyettä pidettiinkin oman aikansa mittapuulla tummasävyisenä bändinä. He sekoittivat rock musiikiinsa bluesia, psykedeliaa, kabareeta, latinomusiikkia ja jazzia. Sanoitukset herätti myös suurta huomiota, ne pyörivät seksuaalisuuden, ekstaasin, rajojen ylittämisen ja kuoleman ympärillä.

Musiikki oli tajunnanräjäyttävää, ajoittain jopa hypnoottista. Kerrassaan loistavaa. Doors yhtyeenä henkilöityi kuitenkin keulakuvaansa eli laulaja-runoilija Jim Morrisoniin, joka olikin yksi 1960-luvun  mytologisoiduimpia hahmoja. Tästä johtuen bändin muut jäsenet jäivät auttamattomasti solistin varjoon, mikä tietenkin oli sääli, koska jokainen heistä oli/on rautaisen kovia muusikoita.

Yhtye teki yhdessä kuusi albumia, viimeisenä purkitettiin L.A Woman levy, jonka jälkeen J.Morrison, inhoten omaa julkisuuskuvaansa suurena seksisymbolina ja rock-ikonina, eikä vakavasti otettavana runoilijana, muutti Pariisiin. Syinä muuttoon pidettiin myös raskaat oikeudenkäynnit Yhdysvalloissa ja mahdollista vankilatuomiota. Bändi oli jäässä. Seuraavaa levyä ei sitten yhdesssä tehtykkään. Jim Morrison menehtyi Pariisissa vuonna 1971. Urhollisesti bändi yritti jatkaa toimintaansa ja tekikin vielä kaksi levyä, mutta heikolla menestyksellä.

Musiikkivideona Doorsin blueseinmalta levyltä, jolloin J.Morrisonin ääni oli jo muuttunut viskin karhentamaksi ja ulkoinen habituskin muuttunut liskokuninkaasta bluesretkuksi partoineen päivineen......käsittämätön biisi...käsittömätön bändi...

Riders on the Storm, levyltä L.A.Woman, 1971