7. MÖTLEY CRUE

...muistellaan nyt oman nuoruusvuosieni ensimmäistä kovan luokan fanituksen kohdetta. Los Angelesin pahoja poikia. 1980-luvun alkupuolella legendaariselta Sunset Stripiltä nousseen rytmiryhmän tunnusmerkkeinä oli railakkaat elämäntavat, johon kuului lähinnä alkoholi ja huumeet. Vuonna 1983 kauppoihin tullut yhtyeen toinen lätty, nimeltään Shout at the Devil, räjäytti pankin. Tämän jälkeen suosio oli taattu.

Suosio oli rantautunut myös tänne kauas Pohjolan perukoille ja joskus 80-luvun puolenvälin tienoilla olin ylpeä Shout at the Devil kasetin (ensimmäinen ostettu) omistaja. Jo kansien kuvatkin vaikuttivat pienen pojan, musiikista puhumattakaan. Kasetti tuli naapurikollien kanssa sitten kuuneltua puhki. Kovaa oli meno!

Levyjä tehtiin joka toinen vuosi tahtiin. Vuosien varrella kiertueet kasvoivat ja sitä myöten myös sekopäiset juhlat. Musiikillisesti se alkoi näkyä ja kuulua musiikissa. Kokonaisuudessaan seuravat albumit eivät  saavuttaneet samaa arvostusta, kuin Shout at the Devil, paitsi ehkä Dr. Feelgood, joka tehtiin vuonna 1989 ja poikkeukselliseti aivan raittiina!

Suosio kuitenkin jatkui kiivana aina 1990-luvun alkuun, jolloin bändin jäsenet olivat elänneet omaa saippuasarjamaista elämäänsä rokkikukkona jo kymmenen vuotta. Väliin mahtui unohtumattomia hittibiisejä, playboytyttöjä, vieroitushoitoja, läheisten ihmisten kuolemia, pidätyksiä, yliannostuksia ja ylenpalttista liitokiitoa. Vuonna 1992 odottamaton lehti kääntyi yhtyeen historiassa, kun laulaja Vince Neil potkittiin bändistä kylmästi pois. Tämän jälkeen yhtye ei mitään mullistavaa tehnytkään.

2000-luvulle tultaessa yhtyeen jäsenet soittivat lähinnä toisissa bändeissä tai sooloartistina. Vuonna 2001 tapahtui yllättävä piristysruiske. Kirja Dirt-Törkytehdas, joka sisältää miesten itsensä kertomana Mötley Cruen värikkään tarinan, keräsi uusia faneja yhtyeelle (suosittelen kirjaa). Tästä innostuneena miehet alkoivat keikkailemaan maailmanlaajuisesti yhdessä, jälleen kerran. Pitkän levytystauon päätyttyä, vuonna 2008 tehty Saints of Los Angeles on joidenkin mielestä "ihan hyvä Mötley Crue levy", mutta ehkä todellisuuden nimissä on sanottava, että ei bändi tule enää koskaan pääsemään samanlaiseen huippuvireeseen kuin 1980-luvulla. Kiertueita ja keikkaa tämä vanha rytmiryhmä kuitenkin jaksaa painaa ja hyvähän se on, jos nostalgiatripille kaipailee, itseäni se ei nyt enää innosta. Mutta olihan Mötley Crue aika huikea bändi, omalla ajallaan...

Looks that kill, albumilta Shou at the Devil, 1983