...tämä erittäin sympaattinen rokkipartio sai tämän pojan
innostumaan tanskalaisesta lehmäpunkista, joskus 90-luvun alkupuolella. Yhtyeen
tanakan kuuloinen countryrock ja hassutteleva melonkolia oli aikakauteen nähden
aivan jotain muuta, mihin oltiin totuttu. Itselleni yhtyeen parasta antia ovat
90-luvun molemmin puolin tehdyt valioluokan lätyt, joita kehtaa kuunnella rinta
rottingilla vielä tänäpäivänäkin. Yhtyeen rouhivat kitarat ja luova hulluus
veivät mennessään saman tien.
Kööpenhaminan lehmipojat perustivat yhtyeen vuonna 1982.
Ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1986 (Call of the Wind). Sen jälkeen
lättyjä on ilmestynyt kymmenen, tuorein albumi tuli kauppoihin vuonna 2011
(Dic.nii.lan.daft.erd.ark). Alkuaikoina hassu nelikko pitikin nimenään
Disneyland After Darkia, mutta kansainvälisen läpimurtolevyn (No Fuel Left the
Pilgrims, 1989) jälkimainingeissa yhtye lyhensi nimensä D.A.D:ksi välttääkseen
jonkun mitäänsanomattoman Disney-yhtiön kanteen. Yhtye on sen jälkeenkin
leikitellyt nimellään. Vuonna 1995 kirjoitusasu muuttui D:A:D:ksi ja vuonna
2000 nykyiseksi D-A-D:ksi.
Läpimurtolevyllään bändi sai sopimuksen Warner Brossin
kanssa ja seuraava tähtäin oli luonnollisesti Amerikan markkinoiden valloitus. Valloitusta
ei ikänä tullut, vaikka yhtyeen yksi hiteistä "Sleeping My Day Away"
saikin paljon soittoaikaa, se ei ikävä kyllä riittänyt. Lopulta bändi luovutti
maailmanvalloitusyritykset ja päätti keskittyä tuttuun ja turvalliseen
Eurooppaan.
Riskin' it All-levyn (1991) jälkeen tanskalaisten
pitkätukkien suoraviivainen lehmärokki muuttui hieman laimeammaksi
perusrockiksi (siis omasta mielestäni), mutta huumoria ei onneksi tämä
pitkäikäinen, kaljamoottorilla käyvä nelikko ole unohtanut mihinkään. Bändissä
löytyy edelleen kuitenkin mukavasti särmää ja eihän se rock n' roll-karheuskaan
mihinkään häviä.
Kotimaassaan lehmipojat ovat lähes Rollareihin verrata
ikoni, suosio on järkyttävän valtaisa ja yhtyeen keikat ovat loppuunmyytyjä.
Suurin ansio ajankohtaisena pysymiseen löytyykin juuri keikoilta, joilla nämä
hulluttelevat tanskalaiset eivät koskaan petä. Jos D-A-D ei ole tehnyt
valioluokan levyä vuosiin, niin ei ole myöskään Rollarit...
Bad
Craziness, albumilta Riskin' it All, 1991
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti