...saapasmaan rytmitrio sekoittelee pölyiseen
aavikkorokkiinsa psykedeelisen makuista nektaria, joten nyt ei yritetä keksiä
pyörää uudelleen. Bändi kunnioittaa ja vaalii uskollisuuttaan klassisille
stonerjärkäleille, kuten Kyuss ja Fu
Manchu. Jokin tässä kuitenkin kolahti. Erinomaisia koukkuja jakeleva ryhmä
käyttää polttoaineenaan ensiluokkaista rakettipolttoainetta ja meno on sen
mukaisesti mukavan vauhdikasta. Joskus näitä vain tupsahtaa eteen ja hyvä niin.
Oikein mielyttävä tuttavuus.
Ilmeisesti vitsinä ja pelkkänä hauskanpidon merkeissä
alkunsa saanut Italialaistrio perustettiin vuonna 2005 Roomassa. Jo
alkuvaiheessa, laulaja-kitaristi Gabriele Fiori, rumpali Daniele Conti ja
basisti Marco De Masi, huomasivat homman toimivan sen verran laadukkaasti, että
alkoivat suunnittelemaan levyn tekoa.
Ensimmäinen levy tulikin kauppoihin
vuonna 2007 (Twilight in the Desert). Ensilevyltä lähtien, bändi on kuulostanut
70-luvun Black Sabbathilta ja MC5:lta, mutta bändi suodattaa nämä esikuvansa
toisiin, hieman uudempiin, esikuviinsa nerokkaalla tavalla ja murjoo trionsa
suoraan aavikon dyynejä päin. Toisella levyllään (Camina Diablo, 2010) ja
yhtyeen tuoreimmalla lätyllä (Supermothafuzzalicious, 2011) homma toimii
samalla kaavalla, kuin debyyttialbumi, pölyistä on, mutta ei liian. Suurta
kansainvälistä suosiota bändi ei ole, ainakaan vielä, saanut, mutta omissa
piireissään sitä on jo alkanut tulla. Yhtye on tehnyt yhteiskeikkoja ihan
kovienkin pölyjengien kanssa (Nebula, Karma to Burn, Fatso Jetson, Witchcraft,
Los Natas, MC5 ym.)
Tämä hyvin öljytty stonerkone pistää kyllä hymyilyttämään.
Harvoin bändi pitäytyy näin uskollisesti vanhoissa perinteissä (posiitiivisessa
mielessä), mutta tällä kertaa homma näyttää (kuulostaa) toimivan mallikkaasti
ja meininki on todella asiallista. Ei muuta kun peukut ylös näille saapasmaan
sankareille...
Behind the
Line, albumilta Supermothafuzzalicious, 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti